Juhan ja Sirpan aikuiseksi kasvanut jälkipolvi lentää pesästä ja aiheuttaa taksin rattia Stadin kaduilla puristavalle kuulapäälle harmaita haituvia. Kun kohtalon koura tarraa antisankariamme niskasta ja taluttaa vastaan räpiköivän Juhan takaisin Vaasankadulle, hän joutuu kurkistamaan omien lastensa poraamasta ovisilmästä suoraan päihdehuuruiseen helvettiin. Kasvoille hieraistaan karu muistutus siitä, että menneisyyden haamut voivat tehdä hyytävän comebackin koska vain, eikä omia lapsiaan voi suojella loputtomiin, edes väkisin.
Samaan aikaan kiihtyvällä vauhdilla kieppuva ajan viisari painaa Juhan mieltä, mutta entisellä humalasalolla olisi muutakin tekemistä kuin pystypainia vääjäämättä lähestyvää vanhuutta vastaan. Onneksi vastatuulessakin vierellä seisovat kieroon survaistut maalitolpat, eläinten oikeuksien puolesta sotajalalle rynnännyt ja vegaaniksi ryhtynyt Mikael sekä Juhan pientä kahvilaa pyörittävä Kristian. Mikä muka voisi mennä pieleen tällaisella kattauksella?
