Tiggy D’Aplièse on aina luottanut intuitioonsa, eikä hän epäröi tarttua lordi Charlie Kinnairdin tarjoukseen lähteä villieläinten hoitajaksi syrjäiseen kartanoon Skotlannin ylämaille. Tiggyn on vaikea käsitellä adoptioisänsä Papa Saltin kuolemaa, sillä hänestä tuntuu kuin tämä olisi edelleen läsnä. Lumisessa Skotlannissa Tiggy löytää lopulta jäljet omille juurilleen, Andalusian auringon lämpöön.
Toukokuisena yönä vuonna 1912 syntyy Sacromonten romaniyhteisöön kitaroiden sävelten saattelemana pieni, tulisieluinen tyttölapsi. Lucìa kasvaa kaunottareksi ja tanssii, tanssii niin kuin ei kukaan muu. Hänen helmansa hulmahduksessa ja hänen korkojensa iskuissa on sellaista paloa ja taikaa, että New Yorkin showtaivaan tähdetkin ovat polvillaan tämän tinkimättömän flamencotaiteilijan edessä.